torstai 29. syyskuuta 2011

Twisting stories all because you're jealous.

Eli tänään saavuin Kotkaan. Näin pari kivaa tyttöä.
Yhdestä keskustelusta kävin pohtia, että miksi naispuoliset
henkilöt haukkuvat toisiaan.
Haukkuminen voi alkaa ihan mistä vain; toisella tytöllä on liian paljastavat
vaatteet, puhetyyli on outo/ärsyttävä, viettää aikaa monien erilaisten ihmisten kanssa.
Ja tärkeintä on, että tytöt eivät useasti edes tunne toisiaan. 
Haukkuminen tapahtuu kavereille, ystäville ja/tai tutuille. Useasti haukkumisen
jälkeen vielä mennään juttelemaan haukutulle kun perhaalle kaverille. 
Tärkein kysymys kuuluu: Mitä tytöt hyötyvät toisiaan haukkumisesta?
Vastaus: Itselleen tulee hyvä mieli, kun on uskotellu itselleen,
 että itse on hyvä ja paras. 
Mutta miten voi olla parempi kun toinen, jos ei edes tunne sitä toista?
Tässä onkin koko jutun ydin. (Kun vanhat kaverit riitelee ja haukkuvat
toisiaan on asia erikseen.) Tunteeko tytöt ittensä uhatuiksi,
 vai onko heillä vaan tekemisen puute? 
Itse olen sitä mieltä, että tällaisilla tytöillä ei välttämättä
ole mitään muita puheenaiheita,
nimittäin olin itsekkin joskus sellainen. Tunne oli tyhjä ja se oli
pakko täyttää jollakin. Mikä on sen helpompaa kun haukkua
kaikki muita? Itselleen tulee parempi olo vähäksi aikaa, kai?
Itse en näe enään tarpeelliseksi puuttua toisten elämään,
jos joku haluaa harrastaa yhdenillan-juttuja tai seurustella,
pitää isoja vaatteita tai tiukkoja... Se on heidän elämä, ei minun.
Kuka olen arvostelemaan ketään? Olen itsekkin tehnyt virheitä
elämässä mitä kadun ja toivon, ettei minua niistä tuomita. 
Tietysti keskusteleminen toisen elämästä kaverin kanssa on eri asia,
kun haluaa pohtia ihmisen käyttäytymistä, että voi itsekkin
välttää jotain ikäviä tilanteita on ihan hyväksyttävää. 
En siis tekstillä yritä saada kaikki olla puhumatta toisistaan, se on
täysin mahdotonta. Yritän vaan sanoa, että ei voi tuomita ihmistä,
jos ei tunne häntä. Ei voi tuomita jostain vääristä päätöksistä,
jos ei tunne itse tilannetta pikkutarkasti. 

En osaa sanoa tekeekö miehet näin, en ole ikinä ollut mies,
mutta tietääkseni hekin tykkäävät välillä keskustella toisten elämistä.

Tänään oli vähän tällainen pohdintapäivä.

Huomenna on luvassa isäni järjestämä konferenssi, sieltä sitten tänne kuvia!

Hyvää yötä!

7 kommenttia:

  1. se on hienoa jos et enää "jaksa puuttua muiden ihmisten asioihin", mutta miten musta tuntuu ettei toi tuu oikein onnistumaan? muistan sut kuitenkin juoruilijana ja henkilönä joka luulee olevansa muita parempi.

    mut hei, zemii! :) toivottavasti onnistut elämässäs ja saavutat tavottees, mä en toivo kellekkää mitää muuta ku hyvää (:

    VastaaPoista
  2. Anonyymi, oon kyllä illu sellainen ja en haluu enää olla, nimittäin omakin elämäni on vaan mun asia. En jaksa olla silleen, että "joo, no ku seki puhu musta paskaa, ni mäki puhun siitä"-tyyppi. En ollenkaan! Ja kiva, että kerrankin niin päin et säkin haluat ihmisille hyvää. :)) Tsemppii sullekki!

    VastaaPoista
  3. arvostelu on eriasia. kun puhutaan että "anastasia harrastaa yhenillan -juttuja" se on toteamus. ja se on arvostelua, kun sitten kaikki sanoo että "joojoo tiedetään" ja sit nauretaa. :)

    VastaaPoista
  4. Noi lausahdukset kyllä useimmissa tapauksissa tarkoittaa epätietoista "heittoa" juorujen perusteelta ja asian myöntämistä kuultujen _huhujen_ (useinmiten) kautta, ei ainakaan mun mielestä ole arvostelua asian "myöntäminen" :D Ja toteamus se voisi olla jos se kuultaisiin Anastasian suusta: "Mä harrastan yhenillan juttuja."

    VastaaPoista
  5. Täytyy kyllä kehua tota sun kirjotusta! Toivottavasti moni saa järkeä päähän ku lukee tota tekstiä. Itse ainakin jäin miettimään miten nuo asiat pitävät paikkansa! :)

    VastaaPoista
  6. Anonyymi, mistäköhän yleensäkki päättelet, että harrastan yhdenillan juttuja? :o jos oon joskus niin tehnyt niin onko se vieläkin paikkaansapitävää?

    Anonyymi, kiva kuulla, että pysähdyit miettimään! :)) Se oli tekstin pointti, että ihmisen käyttäisivät aivoja. :)

    VastaaPoista